Ikuinen Tyhjyys

IV: Pinnallisuus on maailman pahe

Luinpahan pari blogia Kuvake.netistä (Blogi 1 ja Blogi 2), ja ajattelinpa kirjoittaa oikein pitkän kaavan mukaan pinnallisuudesta.

Eniten mua ärsyttää ihmiset, jotka haukkuu lihavia ihmisiä, ja siinä sivussa sitten syrjii niitä, joita ei kiinnosta onko kaveri lihava vai laiha. Mikä saa ihmisen käyttäytymään niin raukkamaisesti, että pitää haukkua toisia ihmisiä?

Yleisimpiä tekosyitä kiusaamisen ja haukkumisen hyväksymiseksi:
(Huom! eivät ole mihinkään perustuvassa järjestyksessä, eli 1. ei ole yleisin syy jne.)

1. Vanhempien avioero (muutamassa leffassakin, mm. Hancockissa mainittu)´
2. Vaikea lapsuus (kertokaa joku, miten vaikea lapsuus voi vaikuttaa toiseen ihmiseen suhtautumiseen negatiivisesti?)
3. Eihän meidän k***pää nyt mitään tollasta tee, hän on kiltti eikä satuttaisi kärpästäkään. (AI EI VAI?)
4. Tuloerot (Esim: perheellä A omakotitalo, 2 mersua tmv. ja perheellä B vuokra-asunto kerrostalossa, käytetty Toyota tmv.)
5. Sehän on läski/nörtti/ruma tai jotain muuta vastaavaa (kyllä, jotkut itsekeskeiset vanhemmat, jotka luulevat olevansa parempia kuin muut, ajattelevat noin.)

Mutta nyt takaisin aiheeseen. Otteita blogista 1:

Lähes joka helvetin sosiaalisessa mediassa (etenkin tämä ah niin ihana ja monen nykyihmisen elämän keskipiste, Facebook) on näitä epätoivoisia läskejä, jotka ovat tekevinään niin suurta elämänmuutosta, mikä ei kuitenkaan näy missään!
Miksi sitä siis pitää koko ajan mainostaa? Yrittävätkö nämä ihmiset olla jotenkin parempia ihmisiä hoikempien tovereidensa silmissä vai mistä on kyse?

Kuvitteleekohan tuon kirjoittaja, että kaikki onnistuu ekalla kerralla? Mun puolesta sais lihota itse ja kokeilla sit laihduttamista. Ei se ole helppoa olla lihava, oli se sitten kiusaamisesta tai jostain taudista johtuva lihavuus. Oon saanut jostain sellaisen kuvan, että nää laihat kaverit (joihin itsekin kuulun) pitää sitä itsestäänselvyytenä, että laihtuminen tapahtuu sormia napsauttamalla.

Nämä tyypilliset “KATTOKAA NYT MÄÄ OON LAIHIKSELLA”-läskit kirjoittelevat jatkuvasti siitä kuinka tänäänkin on tullut syötyä salaattia ja kuinka voittajafiilis tulee siitä, että on käynyt HURJAN VARTIN KÄVELYLLÄ. HALOO. Salaatin syömisessä tai VARTIN kävelyssä ei ole mitään hienoa!
Sitä paitsi, näiden ihmisten kuvien perusteella jokainen voi sanoa, että nämä läskit ovat kyllä syöneet sen salaattinsa lisäksi muutakin (ei kai ne muuten olis niin massiivisia, jos ne oikeesti söis joka päivä sitä mainostamaansa salaattia?) Vartin kävelyn voi vielä uskoa, sillä se ei tosiaan ole mikään saavutus.

Kirjoittajaa itseään lainaten “Meitsillä harvemmin keittää yli, mutta nyt en kyllä kestä enää”.

Salaatti ja 15min kävely on hyvä alku, kunhan vaan siitä alusta saa pidettyä kiinni. Jotkut (kuten tämä kirjoittaja) eivät vaan tajua että laihtuminen alkaa pienistä teoista. Itse laihduin vaihtamalla Nesquikit Cheerioseihin back in the day. Mutta, mikäli pitää loukata ja dissata toisia (ylipainoisia eli “läskejä”) yleistämällä, mun täytyy sanoa että joko ihminen on katkera tai sitten sillä on muuten vaan huono itsetunto, joka sitten oikeuttaa dissaamaan ylipainoisia ja/tai rumia ihmisiä internetissä ja sosiaalisessa mediassa.

Huomioikaa tuon tekstin tähän mennessä ainoa pointti “Sitä paitsi, näiden ihmisten kuvien perusteella jokainen voi sanoa, että nämä läskit ovat kyllä syöneet sen salaattinsa lisäksi muutakin). Totta kai ne on syöny muutakin kuin pelkkää salaattia, idiootti.

Mikä laihiksella olemisessa edes on muka niin hienoa? Ainoastaan läskit laihduttavat, sillä laihojen ei tarvitse laihduttaa. Nämä ihmiset voisivat pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että heidän ulkomuotonsa kyllä kertoo jo, että olisi laihduttamisen paikka. ILMAN että sitä tarvitsisi jokaiselle mainostaa!

Tuohon kysymykseen tuskin saat vastausta. Hyvä huomio, ettei laihojen tarvitse laihduttaa. Miksiköhän…?

Vähän positiivisempaan sävyyn taas kirjoitettiin blogissa 2:

“HYI! LÄSKI! OMG! Miten joku voi olla noin läski! LOL, se sanoo olevansa laihiksella. Säälittävä läski. Käy vaan jollain 15 min kävelylläkin LOLLOTILOL. Varmaa syöny jotain muutaki ku SALAATTII ku se on nii VITUN PLÄSKI!”

Huono itsetunto, ja sitä pitää pönkittää tuon tyylisellä tekstillä, oli sitten tuttu tai tuntematon. Kiteyttää aika hyvin näiden pyykkilautavatsaisten teiniprinsessojen mielipiteen lihavista ihmisistä. Ei kukaan ole täydellinen, onneksi.

Mun mielestä se on hienoa jos joku lihava tiedostaa että on niin lihava että nyt pitää alkaa laihikselle. Alkaa se sitten sillä 15min kävelyllä tai syömisen vähentämisellä tai salaatin lisäämisellä ruokavalioon. Omasta mielestä on tärkeintä että edes yrittää. Eihän jumalauta kukaan voi heti aloittaa millään tunnin lenkillä jos on pahasti vaikka ylipainoinen. Pienestä pitää aloittaa ja tärkeintä on että tekee edes jotain! Vaikka kävelee rappuset ylös hissin sijaan tai sitten käy sillä 15minsan kävelyllä. Siitä on ihan hyvä aloittaa. Pääasia on että tekee jotain, edes jotain pientä.

Kerrankin jotain asiapuhetta normaalin kaduntallaajan kirjoittamana. Tuon voisin jopa allekirjoittaa, koska olen täysin samaa mieltä. Se on täysin mahdotonta olettaa, että vaikeasti ylipainoinen jaksaisi heti tunnin lenkin, käveli tai juoksi.

Positiivinen ajattelutapa ja kannustaminen, se motivoi paremmin kuin negatiivinen loanheitto ja haukkuminen. Tullu huomattua kun itselläkin on muutama ylipainoinen kaveri, jotka on kyllästyneitä siihen, että he ovat ylipainoisia. Jotkut ei vaan tajua sitä.

Enkä edes ymmärrä tätä koko helvetin läskikammoa täällä kuvakkeessa. Onko teillä yhtään suosikkinäyttelijää joka on lihava? Itselläni on. John Candy, loistava koomikko (kuollut tosin), tuskin olisi ollut niin hauska jos olisi ollut 50 kiloinen heinänkorsi. Tai sitten tämä kellarin kunkku mies, tukevahko mies hänkin ja siitä tehtiin sarjassa vitsiäkin (ei olisi onnistunut laihalla kaverilla). Ja onhan noita joitain muitakin näyttelijöitä joiden osa karismasta tulee juurikin ulkonäöstä. Ja laulajiakin.

Ei se läskikammo kuitenkaan pelkästään Kuvakkeeseen rajoitu, vaan se on yleinen ongelma mm. Facebookissa ja IRC-Galleriassa sekä muissa gallerioissa ja sosiaalisissa medioissa. Mutta joo, en itsekään ymmärrä tuota läskikammoa, koska ihmisiähän ne ylipainoisetkin on. Yhden kaverini vanhemmat ovat ylipainoisia, muutama suosikkimuusikkonikin on ylipainoinen tai on ollut. Ja siis veikkaisin, etteivät esimerkiksi lihavien näyttelijöiden tai muusikoiden fanit välitä siitä, että he ovat lihavia, eivätkä täten mene keikoille vain huutamaan “laihduta läski!” tai muuta vastaavaa. Miksi sitten tavallisia ihmisiä sorsitaan ja haukutaan, jos he ovat ylipainoisia? Ei mahdu mun päähän. Tasa-arvo unohtuu heti, jos jollain ylipainoisella on jotain arvoa medialle tai he ovat muuten vaan suosittuja/tunnettuja. Tuskin kukaan menee Vesa-Matti Loirille, Martti Ahtisaarelle tai Jope Ruonansuulle kadulla huutelemaan siitä, että he ovat ylipainoisia. Okei, Jope nyt ainakin on laihtunut, mutta you got the point.

Millainen oliskaan maailma jos täällä olisi vain laihoja ihmisiä? Kuvakkeen läskimorien mielestä kaikkien pitäisi varmaan olla painoindeksiltään reilusti alle 20, tuskin yli ainakaan. Ettei vaan iske joku verenpainetauti tai diabetes yms.

En nyt sano että lihavana oleminen on hyvä asia, mutta ei siitä jumalauta pidä tehdä niin isoa juttua OMGZZZ!!! SE ON LÄSKI! HYI VITTU JOKU VITUN LÄSKI !!!

En tiedä, mun mielestä on helvetisti rumempaa jos on joku muija jolla kylkiluut paistaa ja sitten vielä vingutaan siihen päälle et “YHYY! Mul o selluliittii ja oon lihava”. Tiedä sitten kumpi on terveempää. Tärkeintä ehkäpä on vaan se että on sinut itsensä kanssa.

Teille lihaville, älkää välittäkö jos joku ruohonkorsi teille vinkuu, älkääkä välittäkö jos joku teille nauraa että kun ette liiku kuin vähän ja nauraa kun mainostatte olevanne laihiksella.
Te kuitenkin yritätte ja se on tärkeintä =)

Selvästi näiilä laihemmilla osapuolilla on silloin ongelmia jos pitää toisen yrittämisille ja ulkomuodolle nauraa sekä vittuilla. Mun mielestä se on aina surullista.

Nii-in, millainen maailma olis jos ihmiset olis samanlaisia? Laihoja ja kauniita. Varmasti monet nykyäänkin tunnetut laulajat ja musiikintekijät olisivat jääneet löytymättä, jos kaikki olis ulkonäöstä ja –muodosta kiinni.

Mua lähinnä säälittää sellaset nollakoon teiniprinsessat jotka tulee huutelemaan internetissä ja kadulla jollekin lihavalle muijalle että se on lihava. Ei sitä tarvitse sille mainostaa, eiköhän se sen tiedä itsekin. Sitten jos se tekee itsemurhan sen takia, että sen itsetunto on tallottu ihan nollille, niin nää kiusaajat ja haukkujat varmaan nauraa makeasti ja skoolaa sille, että nyt on yksi lihava ihminen vähemmän Suomessa.

III: Rakastaa, Ei Rakasta

Rakkaus. Tuo ihana, vittumainen erittäin yliarvostettu tunne, jota ilman kaikki olis paremmin. Ainakin allekirjoittaneella.

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
Mietin mikä vaivaa kun en päättää voi:
rakastaa vai ei rakasta

Kyseinen lainaus on Kotiteollisuuden kappaleesta “Rakastaa/Ei rakasta”. Tuo pätkä kertoo aika paljon mun ongelmista rakkauteen liittyvissä asioissa. Suurin ongelmahan taitaa olla siinä, että mä rakastun liian helposti, ja sit välillä tulee sellanen tilanne että mulla on samanlaiset tunteet kahta ihmistä kohtaan, ja mä meen ihan sekasin että kumpaa mä nyt sitten oikeasti rakastan, ja kumpi on vaan ohimenevä ihastus tmv.

Nythän mulla on oikeastaan just toi yllämainittu tilanne. En osaa päättää rakastanko henkilöä X enemmän kuin henkilöä Y. Toisaalta, henkilön Y kanssa mä tykkään viettää aikaa ja tehdä asioita, kun taas sitten henkilön X kanssa on kiva kattoa sohvalla televisiota ja vain olla. Että joo-o. Ihmettelen vain, että miten tässä näin pääsi käymään; kahden eri ihmisen kanssa on kiva tehdä asioita, jotka kaiken järjen mukaan pitäisi pystyä tekemään tasan yhden ihmisen kanssa. Mitenköhän noi asiat sais toteutettua yhden ihmisen kanssa sillä tavalla, että ne toimisi just sillä tavalla kun mä haluan… Siinäpä mulle pohdittavaa pitkäksi aikaa. Molempia ihmisiä en voi saada, ja muutenkin polyamoria on käytännössä hankala toteuttaa toimivasti ainakin omalla kohdallani, koska järjestelyt pitäisi hoitaa niin, että saisin käytyä koulutuksen, ja vietettyä kummankin kanssa yhtä paljon aikaa. Siinä ainakin hajoaa pää.

Toisaalta, yksi vaihtoehto on etten ota kumpaakaan. Annan vain ajan kulua ja odottelen sellaista ihmistä vastaantulevaksi, jossa on kaikki ne ominaisuudet mitä kumppanilta etin. Siihen voi mennä aikaa, mutta mulla ei ole muuta kuin aikaa, kaikeksi onneksi. Velvollisuudet tulee hoidettua siinä sivussa, kun odottelee sitä oikeaa. En kyllä usko noihin “Se Oikea” –höpinöihin. On vain ihminen, jonka kanssa asiat menee niin hyvin yhteen, että avioliitto kestää niin kauan kuin kumpikin on elossa, eli sellaset 60-80 vuotta, riippuen kuinka pitkään ihmiset elää.